En tiedä,
pitäiskö kuunnella järkee
vai sydäntä.
Hankala tilanne;
sua rakastan,
mutta isääsi inhoan.
Joskus tekis mieli
luovuttaa,
mutta sitten isäsi
voittaa...
En voi edes kuvitella,
miltä susta tuntuu.
Oli lopputulos mikä tahansa,
sydämeesi sattuu.
Jos erotaan,
haluan luopua susta kokonaan.
It´s all or nothing,
en pysty oleen vain ystäväsi.
Takana lähes neljä vuotta ihanaa
ja vain muutama pahempi riita.
Kävi tässä miten vaan,
ei niitä voi koskaan unohtaa.
Ei sinuakaan...
Jään tänne taas kerran miettimään,
mitä hittoa mun pitäis tehdä.
En tahtois erota,
mut tuskin jaksankaan tätä enää kauaa.
Selite:
Enempää yksityiskohtiin menemättä sanon vain, että tämä on ehkä henkilökohtaisin runoni koskaan...
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Voi sua kulta, nätti runo <3
Aikaa kun on mennyt runostasi, jää pohtimaan miten on käynyt. Tuskaisen rohkeasti on runosi kirjoitettu!
Voimakasta tunnetta
Sivut