Nimetön

Haluan sua ja haluan sut
huusin eilen
hiljaa tietenkin ettei kukaan kuullut.

Mutta sen verran kovaa
että sinä kuulit.
Ja vastasit.

Minä en tiedä, olenko elävä vai kuollut.

**************

Lue tämä seuraavan kerran ennen!

Vaikka: "juoksen metsässä kokeile sinäkin",
vaikka tämä ei ehkä tarkoita
"sinun pitäisi juosta että saat tuon
levottoman mielesi pysymään kurissa"
(ja pois minua häiritsemästä)
ja vaikka se tarkoittaisi
sinunkin pitäisi juosta
voitaisiin tehdä sitä vaikka yhtä aikaa.

Tästä huolimatta
älä tee mitään
ole kuollut
pääset helpommalla
kaiken unohtaa
elämä jatkuu
ja kaikkea ei kestä
ja kaikkea ei tarvitse kestää.

Tämä on niin epäreilua!

************
Päätin.
Sadannen kerran.
Että olen laittanut sinun päälle sellaisia latauksia
että mikään ei ole mahdollista.

Oikeasti meidän välillä ei ole mitään.
Kaikki minun kuvittelua.
Siksi lopetan kuvittelun.

Se oli siinä.
Pakettiin kiitos syön kotona.

Ainut pieni hyvin pieni mutta
on se että sydäntä särkee.
Siis ihan oikeasti.
Flimmeri tai muuta vastaavaa.

Lisäksi vain itken ja masennun.
Miksi, kun se muukin oli yhtä vittua
muutamaa ohi kiitävää hetkeä lukuun ottamatta.

Ohi ja pois ohi ja pois ohi ja pois...
*********************

Olen silti onnellinen, että tajusin,
missä nyt mennään.
Tajusin, mitä jätin tajuamatta

ja tajusin, mitä sinä tajusit.
Mikään ei muutu.

Olettaisin.

Näkee ken elää.

**************

Miten kevyt voi olla suhde?
Väärinkäsitykset oiotaan sanomatta mitään.
Anteeksi ei pyydetä
anteeksi kyllä annetaan, paljonkin.
Jatkuminen tiedetään.

Sen takia kaikki sekoilut ja kiukkuilut
ennemmin tai myöhemmin
huvittavat.
Kovin.

Mutta kyllä.
Minä olen täynnä elämänhalua.
Sain sanottua mitä halusin. Melkein.
Ja ymmärsin, mitä et tarkoittanut.