Nimetön

Meidän täytyy tihentää tapaamisia.
Sivusto suvaitse yli vuoden poissaoloja.
Ja siitähän on yli vuosi!
Ei ihme että olen huomannut olevani
perustyytymätön
viimeaikoina.

***

Tyhjästä tippui viesti.
Josta kirjoitin sinulle.
Kirjoitin ja samalla mietin, miksi lähettäisin.
Lähetin ja samalla mietin, että miksi en olisi itsekäs.
Jos kerran haluan. Olla minä.

Samanlaisissa persoonallisuuden puuskissa
ostan yleensä frillahameita.

***
Minä kutsuin meitä kavereiksi.
Sinä kuittasit suhteeksi.
Totuus on joko kumpaakin
ei kumpaakaan
tai puolivälissä.

***
Totta tosiaan.
Kymmenen vuotta
(oikeasti kahdeksan)
opettaa. Ainakin sen
että päiviä en laske.
***
Illalla luin hesaria.
Ja olin vain hirveän onnellinen.
Tai tyytyväinen elämään.
Tai koin vain eläväni.
Mutta kun se tunne tuli,
kun silmäilin, miten valtio tukee pk-yritysten lainoja.
Tajusin taas mitä olin ollut vailla.

Ja siitä tajuamisesta alkoi pudotus.
Pyörintä ja valvonta.
Yöllä heräsin ja hetken hymyilin.
Hetken, ennen kuin itkin.

Kun se vain on niin.
Että minä kirjoitan tai kysyn ensin.
Ja se tarkoittaa, että minä haluan
enemmän kuin sinä.

Taistelua kahdella rintamalla.
Itseä ja sinua vastaan.