Missä mä oon?
kuulunko mä sun kohtaloon?
Astuin totuuden valoon
astuin tähän autioon taloon.
Mä käsken sua "rakasta!"
en mä sun sieluas varasta.
Hukkua sai tyhjyyteen
turvaudun ikuiseen ystävyyteen.
Minä annan sulle puolet öistäni
ja sä annat mulle puolet päivistäsi.
Minä annan sulle puolet tähtivöistäni
ja sä annat mulle puolet ystävistäsi,
mutta kuka meitä kaipaamaan jää?
Minä annan sulle puolet öistäni
ja sä annat mulle puolet päivistäsi.
Minä annan sulle puolet tähtivöistäni
ja sä annat mulle puolet ystävistäsi,
mä haluun viihdyttää meidän elämää.
Teenkö mä aina näin?
vaikka kulkisin selvinpäin?
Bileilta päättyi riitelyyn
ja toistemme syyttelyyn.
Sun sanojen välissä on kylmät huulet
viileät ne on kuin talviyön tuulet.
Kaupungilta löysin kaverin
olit huolissasi
ja mä paikan valehtelin.
Lauantai on viimeinen
ja sen jälkeen sua mä näe en.
Jonnekin sä lähdet pois
jääkö tänne mitään vois?
Kylmä ilma on tää syys
edessäin on vahva ystävyys.
Sä sytytät mut liekkeihin
käsivarsillani sua lämmitin.
Selite:
Kirjoitettu vuonna 2011
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi