Viimeiset salamat iskee taivaallain
myrsky laantuu
ei kukaan muu.
Hoivaat rakkaudella mun haavojain
kipeältä tuntuu.
Synkkä yö tänään vaatii lainaa
velka nousee
sukupolvi oireilee.
Maata vasten mua ikävä painaa
vastenmielisenä hän
kaikki tuntee.
Tää taistelu saisi olla viimeinen kerta
en enempää jaksa.
Kuka haluais vuodattaa viholliselle verta
rakkaus ei velkaansa maksa.
Meissä sykkii sydän ja valtameri
aallot meidät saartaa saareen.
Eikö kukaan huomaa, että vuotaa veri
katselin taivaaseen ja sateenkaareen.
Myrkky leviää vartaloon niin
sydän pysähtyy
kädet kylmettyy.
Takan ääressä lämmiteltiin
uusi elämä syntyy
vanha elämä häipyy.
Oltiin sekaisin aina vaan
kunnes heräämme uudestaan.
Selite:
Kirjoitettu vuonna 2011
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi