Unten maahan eksyin unessain
tietä sinne emme löydä vieläkään.
Leijut pilvien tavoin taivaallain
vielä hetken sut tällä nään.
Kai hän eksyy mun uniin
rannalla kuljet
jättäen jalanjäljet rantahiekkaan.
Tunnen pehmeän ihosi niin
hän halusi vierelleen uuden rakkaan.
Ääniä sä kuulet mun maailmastain
kuuntelet mua ja sydämesi
avautui valheistaan.
Sä olet tehnyt totta mun unelmistain
kuulen ne sanat hänen huuliltaan.
Unen kuviin minut suljet
nään sut ja meet eteenpäin.
Metsäpolkua kotiin sä kuljet
ja uusi tulevaisuus on edessäin.
Kuin yön varjot
minne sä lähdet?
anna mulle tilaa hengittää.
Kuin yön varjot
mua sä tunne et
jaksan uskoa elämään.
Kuin yön varjot
ja maailmani kuulee
kaikki mikä rakkauteni on.
Kuin yön varjot
toiseksi hän luulee
elämäni on kuolematon.
On sulla ne rakkaimmat toiveet
jotka toteutuneet eivät milloinkaan.
Paljastuvat viimein ne valheet
mä kuuntelin sua öisin vaan.
Sinisorsat kelluvat järven pinnalla
puolisukeltavat löytääkseen ravintoa.
Taivaalla liidän vasten pilveä korkealla
yrittäisin hetken sun kaa sovintoa.
Kuin yön varjoihin mä katoan
ja sä kuulut valoihin.
Sua yli kaiken mä rakastan
ja mä kuulun sun muistoihin.
Kuin yön varjot
sä olet viimein tässä
etkä lähde luotain pois.
Kuin yön varjot
ja kuljet hämärässä
sulle valoa elämääs hän sois.
Kuin yön varjot
anna mun mennä
olet elämäni tärkein ihminen.
Kuin yön varjot
haluatko jäädä
nyt kun oot viimein onnellinen?
Selite:
Kirjoitettu Tammikuussa 2012
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi