Kukasta kukkaan,
Sylistä syliin.
Hypin kuin hukkuva,
Huomiota kerjäten,
Kaivaten.
Kuitenki illaksi
Kotiin palaan
Häpeämättä, katumatta.
Mikään ei tunnu enää miltään,
Olenko edes ihminen..
Sylistä syliin.
Hypin kuin hukkuva,
Huomiota kerjäten,
Kaivaten.
Kuitenki illaksi
Kotiin palaan
Häpeämättä, katumatta.
Mikään ei tunnu enää miltään,
Olenko edes ihminen..
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Onneksi välillä runon kokija purjehtii tuttuun satamaan.
Kiva runo.