Niin kirkkaina silmÀsi loistaa
sen pÀivittÀin nÀhdÀ mÀ saan.
Ne harmauden pÀivÀstÀ poistaa,
ne sÀihkyvÀt loistaessaan.
Sun ÀÀnesi kaukaa jo kuulen,
se kutsuna ilmassa soi.
Sen sÀvel soi kuiskeessa tuulen,
en vastustaa sitÀ mÀ voi.
Olet kaunis, lÀmmin ja valoisa
mutta silti niin arvaamaton.
Olet kaunis, lÀmmin ja valoisa,
siksi hyvÀ mun kanssasi on.
SÀ pÀivÀni jokaisen tÀytÀt,
sÀ ympÀroit mut tunnen sen.
sÀ kasvosi minulle nÀytÀt,
ja olet niin ihmeellinen.
Niin paljon sÀ voit mulle antaa,
sen lopulta huomata sain.
SĂ€ huomiseen voit minut kantaa,
sÀ olet mun omani ain.
Arvaamaton
(c) Oiva Utumaa
sen pÀivittÀin nÀhdÀ mÀ saan.
Ne harmauden pÀivÀstÀ poistaa,
ne sÀihkyvÀt loistaessaan.
Sun ÀÀnesi kaukaa jo kuulen,
se kutsuna ilmassa soi.
Sen sÀvel soi kuiskeessa tuulen,
en vastustaa sitÀ mÀ voi.
Olet kaunis, lÀmmin ja valoisa
mutta silti niin arvaamaton.
Olet kaunis, lÀmmin ja valoisa,
siksi hyvÀ mun kanssasi on.
SÀ pÀivÀni jokaisen tÀytÀt,
sÀ ympÀroit mut tunnen sen.
sÀ kasvosi minulle nÀytÀt,
ja olet niin ihmeellinen.
Niin paljon sÀ voit mulle antaa,
sen lopulta huomata sain.
SĂ€ huomiseen voit minut kantaa,
sÀ olet mun omani ain.
Arvaamaton
(c) Oiva Utumaa
cc
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut