Kadehdin sinua

Kadehdin sinua
Kuinka vaivattomasti olet onnellinen
Kunpa itsekin osaisin sen
 
Heittäydyt elämän virtaan
Pää edellä, varomatta pohjaa
Kunpa itsekin olisin niin rohkea
 
Säteilet iloa elämään muiden
Hyväksyt ihmisen toisen
Jospa jopa itsesi viimein
 
Jos koskaan suret, hyvin naamioit sen
Kätket sisääsi kärsimyksen yksinäisen
Suojeletko itseäsi vai teetkö sen puolesta toisten?
 
Et kai osaa tunteistasi puhua
Näytät niin vahvalta ulkopuolelta
Mutta sisältä kulut kunnes romahdat
 
Säälin sinua
Sinulla on niin monta läheistä
Mutta ei yhtään olkapäätä jolle itkeä
Et huomaa kuinka me kaikki olemme tässä yhdessä
Apu on aina vain yhden pyynnön päässä