Kuljen taas tuttuja kujia
Pimeitä, kylmiä ja ahtaita
Vaan vähemmän niillä on roskia
Epävarmoja askeleita
Kivilaattoja haljenneita
Vaan raoista kasvaa kukkia
Kivisillä seinillä karuja graffiteja
Kertoen maailman ahdingosta
Vaan ovat ne jo vanhoja ja kuluneita
Yksin kuljen näitä kujia
Silti askelia kuulen takana
Vaan ei minua enää pelota
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit