Ikuisesti unessa

Aurinko laskee ja huone hämärtyy,

hiljaisuus ympärilleni käpertyy.

Hetken kuulen vain sydämeni lyövän,

ja unettomuuden järkeäni syövän.
 

Haluaisin jo nukahtaa,

tiedän ettet voi kauaa odottaa.

Mutta pelkään kohdata sinua,

jos et rakastakaan minua.
 

Jos vaivun uneen etkä olekaan siellä,

karvas on pettymykseni niellä.

Vaikkei enää hereillä nähtäisi,

en sinusta irti päästäisi.
 

Rakastaisin sinua läpi unien,

sillä siellä me saimme kaiken.