Silloin minä.

autiot saaret punertavat, sanot
huomaatko outouden äänessäsi?

kuin veri

matkustat kanssani epäsuorassa jälkilähetyksessä
me mennään maalle
maalla nauretaan

kuin tyhjyys

aukaiset ikkunani huutaaksesi minulle jotain
nyökkään, en kuullut
hampaasi ovat ihanan valkoiset

kuin lumi 

miten kauniisti aurinko laskee
utu muodostuu hautojen ylle

kuin uni

tuulessa en tunne nimeäsi
kuulen äänen jostain, en muista
suljitkohan silloin radion

kuin aavistus

uskaltaako linnut laskeutua tänne
kivet ovat täällä kuin taulut
siellä missä olit, on joku toinen

kuin muisto 

nukahdin, en kuullut kun lähdit
pienenä lapsena kaikki on
jotenkin

kuin unohdus

Kaiken unohdus.