Kellertävät lehdet maahan uinuu, on pimeyden vuoro asettua aloilleen.
Kauniit värikkäät puut, sekä veden tuskainen loputon tummuus. Ei synkkyys mieltämme pilaa, kunhan annetaan syksyn sateille tilaa.
Kuun valo taittuu lammikoista kauniisti, kuin uskalias katosi aikoja sitten pimeyteen ja sieltä kurkisti.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi