Yhä elossa

Niin ja vaikka rokote ehkä toimiikin sillä tavalla, että rokotetut ei yleensä sairastu yhtä pahasti kuin rokottamattomat, eli rokotetulla on lievemmät oireet yleensä, niin rokotetut ihan yhtä lailla kantaa virusta ja levittää. Mulle perusteltiin mun fuduja juurikin sillä tavalla, että rokottamattomana olen riski asiakkaille ja potilaille. Perustelu on yksinkertaisesti sanottuna järjetön eikä pidä alkuunkaan paikkaansa. Jos nyt on niin että rokotetuille työntekijöille tulee lievemmät oireet, niin ne voi olla duunissa ja levittää virusta tietämättään, koska ei koe olevansa sairaita. Mulle oireet todennäköisesti tulee vakavammassa muodossa, joten tajuan ottaa saikkua ja testi ja karanteeniin himaan. Tällä logiikalla rokotetut jos ketkä nimenomaan on riski niiden asiakkaille ja potilaille. Kun olin harjottelussa, niin useat hoitajat oli koronan vuoksi saikulla ja karanteenissa, kolmen viikon aikana kun siellä olin, vaikka ne oli rokotettuja, mutta minuun ei tarttunu vaikka oon rokottamaton. Muutama viikko mun lähdön jälkeen siellä oli niin paha tilanne, että kaikki asukkaat oli karanteenissa ja loput hoitajatkin sai koronan, ne jotka ei ollu ennen sairastanu. Vaikka kaikki hoitajat ja lähes kaikki asukkaat oli rokotettu kahteen, monet kolmeen kertaan. Mutta hoitohenkilökunnan mielestä minä olin riski. Ei vaan mene jakeluun tuo yhtälö. En silti koe että mua on kiusattu, ainakaan ei oo tahallaan kiusattu, tilanne nyt vaan on tämä. Ne niinsanotut kiusaajat eli vallassa olevat poliitikot yms varmaan pyrkii ihan oikeesti tekemään parhaansa eikä ymmärrä että tällä tavalla muodostetaan totalitarismia, pakkovaltaa. Tää tilanne on vaikea kaikille enkä halua kärjistää sitä vastakkainasettelua ja uhriutua väärällä tavalla, mutta kyllä tämä syrjintää on ja sitten vielä se, että asiasta uutisoidaan yksipuolisesti. Yksipuolinen ja pimitetty tieto lisää salaliittoteorioita ja tarpeetonta hörhöilyä jolta vältyttäis kun asioista tiedotettaisiin avoimesti. Nyt muodostuu kaksi toisiaan halveksivaa ja demonisoivaa ääripäätä ja kummatkin ehkä on yhtä hörhöjä pahimmillaan. No, tämä ei ole mun elämän tärkein asia enkä muuten välittäis paljonkaan, mutta asian yhteiskunnallinen merkitys on niin suuri, että pakko tästä pitää vähän ääntäkin. Mulle kaiken keskellä tärkeintä on huomata oma vääräkin asenne ja antaa Vapahtajan voittaa mun asenteellisuus, niin että ymmärrän että myös ns. kiusaajat on rakkaita lähimmäisiä, ja että voin elää armossa ja rakkaudessa ilman vihaa, se on tila jota mitkään rajoitukset ei voi multa viedä jos en itse synnin anna sitä viedä. Niin että jokainen päivä on lahja ja haaste pyrkiä elämään mun Vapahtajan totuudes. Ja taas on ihana armon päivä tänään, linnut laulaa ja oon elossa, jees. :)