Trilogia

Mieleni:
 
 
Tuulen pesälle
Pohjoinen routa jäänsä tuo
Alle iki hongan kaarnan,kaiun suo
On paikka täällä suloinen
Jonka rauha lohdun tuo
 
Saatan Syksyn ruskan, maatumaan
Muistan talven jok’ saa uuden tulemaan
Kesän uuden pojat, nuo siivettömät linnut
Nousee pohjoisen tuulen avulla kohti aurinkoa
 
 
Kai jokainen saa oman rauhan tavallaan.
Joka itse rauhattoman sielun voi rauhoittaa
En silti unta saa, alla uuden kuun
Joka varjonsa mulle langettaa.
 
Tähtitaivas mun sydäntä johdattaa.
Sen tulen liekit, minua ohjaavat
Kautta Revontulen kohti uutta avaruutta
Pohjantähti minut kotiin johdattaa.
 
 
Laulun laulan, niin kauan kuin ääntä riittää
Sillä siunaan tämän metsän,
Jonka sammaleeseen unohtua saan.
 
 
 
Tunteeni:
 
 
Varpaat kiinni kaarteissa, kurvissa ja kummuissa.
Saappaan kannat kaivettuna asfalttiin
Selkääni sain kerran, kolmannenkin
Huminan korvissani kuulin.
 
...Kaulukseen kiinni ja niin minut nostettiin.
Muiden ylle alennettiin.
Poskellani haistoin kyyneleen katkeran.
Kaikki tein kuin käskettiin.
 
 
Nyt tunnen katkeruutta, suvaitsemattomuutta...ja
Paljon Pelkoa.
 
Kämmeneni kostuvat, Korvani kuuroutuvat,
Kasvoni vääristyy virneeseen, jota ei voi poistaa.
 
Kyllä! Olen vihainen!
Kyllä! Olin yksinäinen!
....Tänään en ollut vahvempi....
 
Heikkoutta ei saa hyväksyä,
Vaivoin voin vaivojani vatvoa.
 
Ehkä kuulen kautta tämän hetken
Jok’ tuo lohdun pimeään
Mutta kannan kaunat sieluni retket.
Jos vain saan rauhan soinnut...jotka vie mut etelään.
 
 
Raivoni:
 
 
 
 
Pankaa minut häkkin
Ja käyttäydyn kuin eläin
 
Päästäkää minut vapaaksi
Ja käyttäydyn kuin eläin
 
Kahlitkaa sieluni
Kahlitkaa minuuteni
Lyökää raskaammin
 
Kahlita ei voi sielultaan vapaata
Tappaa ei voi sitä joka tuntee
 
Vapaan voimalla annan sen tulla
Orgasmin joka Henkeni Saa Hurmokseen
Selkänahastani annan tunteeni tulla
Jok’ miehen minusta saapi
 
Katso kämmenteni arpia
Katso varsieni suonia
Niissä lepää hiljainen aatos
 
Kynää suotta soimaan
Se saa mun sieluni laulamaan
Loistan, sen mä turvaan
Saan kaiken kohti parempaa!