ihmisyys

Näin unta ihmisistä
Julmista, itsekkäistä

Näin unta maasta
heidän jäljiltään

Planeetasta jossa viattomat
Murskeeksi tallottu


Ihmisten repaleet, hylkiöt
Kisaavat viimeisestä lihasta

Taivaat punaa täynnä
Mielet mustia, tummanpuhuvia

Kivellä jossa lepää elämän liekki
Kohta pois puhalletaan

Täällä ei aikaa uskomuksille
Tarinoille, toiveille, haaveille

Niin paljon unohdettu sielusta
Ettei sitä takaisin saa

Jumalatkin kääntäneet selkänsä
Meille, epäonnistuneille

Linnut kirkuvat, taivaita halkovat
Myrskyt sinisinä maahan lyö

Sivistyksen jäänteet piilossa
Raunioituneessa maisemassa

Äiti-maasta jäljellä tyhjä
Mätänevä kuori

Alla maan kaupungit
haarautuvat kuin seitti

Pimeässä, yksin
lämpimässä, kosteassa

Julmureiden jäljiltä
Viimeinenkin enkeli syöty

Kädet pölyisinä imevät
Viimeiset nesteet luista

Keitaita joskus ollut
Nyt murenevat jalkain alla luut lasten

Maailman puut poltettu
Jäänteistä ihoon musta kerros jää

Ihmiskunnan iltarusko
Ovea jo kolkuttaa

Rumina ja ahnaina
Nuo säälittävät olennot

Eivät sääliä saa
Valot sammutetaan.