Sinulle, nimettömästi

Olen etsinyt katsettasi pimeimmistä päivistä,
yön tummimpina tunteina
vertasi palvonut,
loitsinut esiin Lilithin minussa,
sillä niin kauan olen sinua kaivannut
täällä magian maassa.
Olen tuntenut kutsusi yön pimeässä,
kuullut äänesi nauravan,
vaikket ollut läsnä.
Matkannut maailman laidoille,
alkuuni ja loppuuni -
teille kaidoille
kirjoittaakseni tietäen nämä sanat:

"Nunc scio quid sit amor."

Nyt tiedän,
mitä rakkaus on.

Olet iltaruskoni koreus,
taivaani helmiäispilvet.

Aamuni ensimmäinen aurinko,
tällä ikuisella taivaalla.

Ensihetki ennen elämää,
kaikkeuteni tuonen takana.

Ja jopa petojen katseista
olen sinua etsinyt.

Minne katosit,
sinua odotan.