Sinä vain

Mielessä paljon..
katsotaan mitä saadaan kirjotettua..
no niin
Oli kaunis ja lämmin kesäpäivä, kun istuin ja odotin. En tiennyt mitä odottaa..

Äh nyt ei onnistu...
koitetaanpa näin..
Sinua odotin istuen eräänä lämpimänä ja kauniina kesäpäivänä.

tämäkään ei ole hyvä....
nyt täytyy keskittyä.. painuja muistoihinsa vielä syvemmälle... niin syvälle että, tekee
vieläkin kipeämpää...

Istuin ja jännitin. Koitin keksiä käsille kaikenlaisia komppeja että olisi jotain muuta ajateltavaa. Tiesin että astuisit sisälle minä hetkenä hyvänsä, ovesta jonka takaa paljastuu kaunis ja lämmin kesäpäivä. En tiennyt sinusta mitään, tiesin kuitenkin että tulisit muutaman minuutin kuluessa ja niin tulitkin.

Ovella vain pysähdyit ja jäit tuijottamaan. Siinä toisiamme katselimme, sitten sinä sait vaivoin sanottua terve ja aloitettua muun puhumisen. Siitä hetkestä lähtien tiesin että, tähän asiaan on totuttava ja niin aika lähti kulkemaan pikku hiljaa eteenpäin.
Touhusimme yhdessä kaikenlaista. Jännitykseni laantui ajan myötä ja sitten en enää voinut olla hymyilemättä. Mun ei tarvinnut kuin tietää että, olet samassa tilassa niin mielessäni oli vain rauha ja naamallani mitä suloisin ja onnellisin hymy.

Aikaa vierähti puolitoista kuukautta ja sitten koitti hetki jota olin pelon kanssa odottanut. Jouduin lähtemään ja jättämään taakseni sinut ja yhteiset touhumme. Sen kaiken päätteeksi onneksi teimme yhteisen retken.
Odotin sinua, kun olit luvannut tulla hakemaan. Lopulta tulit ja olit laittanut parhaimpasi päälle olit niin suloinen, sitä näkyä en koskaan unohda ja sitä tunnetta joka mut valtasi. Menin aivan sanattomaksi, kuin silloinkin kun tapasimme ensimmäisen kerran.
Retken jälkeen kävin vielä seuraavana päivänä heittämässä hyvästit sulle. Lähtiessäni huusit vielä mulle että, voit ottaa yhteyttä ihan milloin vain.

Viikon olin laittamatta mitään, sitten laitoin viestiä sinulle ja sinä ihme kyllä vastasit. Siitä se sitten lähti taas. Puolitoista kuukautta on vierähtänyt taas. Emme ole nähneet mutta yhteyttä olemme pitäneet melkein joka päivä. Hymyilen aina kun nään että, sinä otat minuun yhteyttä. Olet niin erillainen kuin muut. En tiedä johtuuko se ikäerosta, jota on vain vaivaiset 11 vuotta. Kysyt aina kuinka mulla menee. Tuntuu kuin olisit muuttanut minua mutta eihän se ole mahdollista. Eihän? Kaikki sanovat ettei ihminen voi muuttua.

Sinä olet saanut minut miettimään elämää. Olen niin väsynyt mutta silti niin pirteä sillä tiedän että, pitkä odotukseni päättyy, jonka vuoksi olen valvonut öitä ja miettinyt pääni puhki. Ensiviikko on vain meidän kahden. Sitä ei pysty kukaan pilaamaan. Pelkään vain että, se on meidän viimeinen yhteinen asia. Olen niin iloinen että, sydän ei pysy paikallaan mutta olen niin peloissani että sydän ei uskalla edes lyödä..