Pieni lapsenlapsi istuu mummon vieressä,
he muistelevat vaaria, pienen isoisoisää.
Hän käpertyy mummonsa kainaloon,
kääntyy mummoon päin ja sanoo:
”Mummo, minulla on ikuisesti vaaria ikävä.”
Mummo pukee lapsenlapselleen vaarin
ison villapaidan päälle..
”Nyt on kuin vaari pitäisi minua sylissä”: lapsenlapsi toteaa.
Ikuisesti ikävä meillä, mutta muistoissamme aina
hän pitää meitä sylissään.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Herkän Koskettava,
Sydänlämmin.
Toden totta, onpa pieni sanonut sykähdyttävän kauniisti ja viisaasti. Kiitos runostasi.
lämpimiä sanoja ja lämmintä tunnetta.