Syksy on luopumisen aikaa,
kesä muuttuu syksyksi,
syksy muuttuu pian talveksi,
kylmyydeksi pakkaseksi
kunnes taas kevät ottaa vallan
muuttaen kaiken taas kesäksi.
Tämä syksy toi luopumista
hän ei tule takaisin pakkasaamuna,
ei kevään auringossa,
ei kesän lämmössä.
Hän on poissa ikuisesti.
Uskon, että hän on kuitenkin kanssani,
syksyn ruskalehdessä pihallani,
talven pakkasen nipistyksessä poskellani,
kevään auringonsäteessä ja puron solinassa,
Kesän yöttömän yön tammukka puroilla
hän myös on mukanani.
Hän vaihtoi vain olomuotoa,
ollakseen mukanani aina.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Mie tykkäsin kahdesta ekasta pätkästä kauhean paljon,
Jos ois loppunut siihen öisin ollut täysin myyty
romantikon runo tämä, olla läsnä aina!
Koskettavan kaunis!