Se on neiti Kesäheinä
Sillä on mekkokin
ja varvastossut
Lokakuussa.
Se ei anna
talven purra
Sillä on luja hymy
ja katse
Ikiroudan sulattaja.
Se on neiti Kesäheinä.
Se tanssii kesätanssia
hallan syömällä niityllä
Se sulattaa talvella järveen avannon
tekee oravalle pesän
Kantaa lisäkäpyjä talvea pitkin
Se on neiti Kesäheinä.
Se on että haluan
ja ottaa sitten
Se on että kylläpäs
ja tekee sitten
Se on että minäpä minä
ja se on.
Se on neiti Kesäheinä,
rakastettu Kesäheinä
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Mainio runo. Kuvailet tiettyä ihmistyyppiä jotenkin osuvasti. Hienoa muuten kun olet taas tarttunut kynänvarteen!
Tulee niin mieleen ne kevään ensimmäiset auringonpalvojat, jotka läheiselle rannalle sandaaleissa tallaa, vaikka just ja just on 15 astetta lämmintä. Ja ihan vaan kesää juhlistamaan, vaikka yleensä se yllättää vasta heinäkuussa :)