Ihminen

Runoilija toinenkertatodensanoo

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 10.3.2018
Viimeksi paikalla: 29.3.2024 17:06

Asuinpaikka: Joensuu
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
22.3.1980

Tila loppui. Siirryn osoitteeseen www.runosydän.net
 
Niin lakastuu
ihminen

kuin kukka
valon
lämmön
hoivan
ja veden
puutteessa

kallistuu
taipuu
ja pikku hiljaa maatuu
maaksi jälleen


uutta kasvua ja elämää
odottamaan
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Ihmeellistä on elämän kiertokulku ja myöskin ihmiselo <3
:)
Hätähuuto ja ja toivoa kuultavissa runostasi.
;)
Syvällinen ajatus, jonka voi käsittää monella tapaa ja näin puhuttelee lukijaa yksilöllisesti, mikä tekee siitä mielestäni juuri hyvän.

Aamuisin, keväisin kukka nousee uudelleen ja uudelleen, niin ja erityisesti
kevät aamuisin.

Ihminen kun rakastuu sanotaan, että hänellä on kevättä rinnassa.

Kiitos hieno runo ihmisestä ja ihmisyydestä.
Voi kiitoksua kovasti :)
 

Käyttäjän kaikki runot