Neiti Väsymys
ei enää koskaan hukannut koiraansa.
Sen sijaan
hän hukkasi hymynsä.
Joku olisi voinut huolestua.
Hän vain kohautti hartioitaan.
-Kukapa perääni edes katsoisi?
"Minä olen tyttö,
joka lähtee aina
oikealla hetkellä.
En koskaan jää
raskain sydämin"
Neiti Väsymys ei muistanut nukkua.
Tuijotti yöt eteensä
totisin silmin.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi