Joen toisella puolella
keltaisissa huviloissa,
asuu onnellisia ihmisiä.
Ei surullista tyttöä laiturilla
miettimässä mihin
aaltojen mukana pääsisi.
Muisti hämärästi
olleensa itsekin joskus onnellinen.
He, jotka ajattelevat liikaa
menevät veden ääreen
hukuttamaan murheitaan,
keräämään kiviä,
joiden sileys
lohduttaa sormia vasten.
Kivet kannetaan taskussa kaupunkiin.
Jäävät sinne painoksi.
Niin kuin surut sydämeen.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
ihana runonen! suosikoin.