Tulin kotiin humalassa
Pikkumustassa ryppyisiä korsia
Suljin lastenhuoneen oven
sekä silmäni, hengitän.
- Maailma ei pyöri enää,
Nauroin seinältä kurkistavalle.
Olit istunut koko illan
ja varmaan läpi elämäsi
etsit halpoja lentoja, rapujuhlapaikkaa
maailma avattuna vatsallasi.
- Älä etsi enää, olen tässä,
Sanoin sinulle ja naurahdin.
Vertailemme iltojamme; minun oli lyhyempi
enkä halua sen loppuvan,
en koskaan haluaisi.
Ikkunalaudalla napautan sitä sormellani
- Tuoksut taas jonkun partavedelle,
sinä naurat minulle.
Olemme onnellisempia kuin koskaan.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ja luottamus.
Lämmin koti
Johon saa palata.
Aivan selvää kuvaa en saa, sillä runosta on moneksi.
Silti.
Silti niin niin elämänmakuinen jotta!