Vaikeimmat viivat

Runoilija Kookoskerma

Jos sanot kirjoittamista luovaksi
Et ole ollut runoilija
Selkä seinää vasten sanat
pitävät kiinni
raavittuja ranteitani

Hengitän punaisen pohjoisen savua
ajatusteni kuulusteluhuoneessa
valo vasten kasvoja
sinä jossain kaukana
poljet minua karkuun

Ja paperiarkit kolisevat vasten
lastulevypöytää
Haaskalinnut tekevät
pesänsä herkkyyteeni

eikä mikään minussa ole 
niinkuin ennen.
 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Tää on upee !

Hyvin kuvaat luomisen tuskaa,pidän.

Kiintoisaa on luomisen työ.

Luoja lumen loi.
Luojan luomaa lumenluoja.
Luojan luoman lumen loi.

Vesilätäkkö jäi.
 
Tunnustan.
Riipaisevan rakkauden.
Menetetyt elämät.
Särkyneet sydämet
Ja kakken jälkeen.
Edelleen.
Luomisen pakko.
Rumia ja rupisiakin
Hyvä kirjoittaa.
Tykkään kovasti sun tavasta kirjoittaa, tämänkin luin muutamaan kertaan putkeen, ja joka kerralla heräsi uusia ajatuksia. Hienosti käytät kielikuvia, ja lukijalle jää sopivasti pohdittavaa. 
 

Käyttäjän kaikki runot