En voi olla huomaamatta,
kuinka jokainen vastaantuleva auto on sinun.
Jokainen ihminen vailla katsetta;
ulottuvuudet sekoittuvat tammikuunmustaan,
sylkevät minut väärään kevääseen
kädessäni avaimet, jotka eivät ole kodin vaan asunnon.
Sinä olet enkelin luuranko minun kaapissani,
älä räpäytä
silmiäsi
auki liian aikaisin
muuten saatat luulla
että minä tahtoisin
olla
siinä
kokonaisuus sinun sisälläsi.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
En kykene sanomaan mitään rakentavaa, mutta jään koukkuun teksteihisi. Pidän. Niiden rakenne ja kieli, en voi olla pitämättä!
Runo jäi minulle sekavaksi, johtuu varmasti siitä etten keskittynyt kunnolla lukemiseen. Mutta ensimmäisestä lauseesta luulen ymmärtäväni mitä tarkoitat, koska itselläni on monesti samanlainen tunne. Jännittävä loppu!