Hahmo kävelee huoneeseen.
Hän on yksin.
Hitaasti lipuvin askelin,
katse lattiassa,
hän kulkee sängyn viereen.
Sängyn jouset narahtavat.
Hän on yksin.
Hän hapuilee vierelleen,
kyyneleet silmissään,
kuin jotain etsien.
Eikä hän löydä enää koskaan,
ei löydä koskaan,
hän on yksin.
Turhaan valkeaa lakanaa,
puristaa nyrkissään,
hän on yksin.
Ja kaikki menneestä vain muistuttaa,
muistoja vaan,
hän on yksin.
Jos viime hetken saisi takaisin,
mitä sanoisi,
hän on yksin.
Selite:
Menettääkö pelkonsa vai pelätäkö menettävänsä?
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
