Syksyn nuhruisten katteiden alta pilkottavat
harmaat ummehtuneet langat,
joissa roikun turmeltuneena koko talven
pimeän autereen.
Kevään ensi pisto rinnassa,
kuin tyhjä huuto taivaankannen vahvuutta vastaan;
kalman kaksinaamainen olemus.
Tämä kaikki herättää minussa huolen
huomishaamun kohtalosta:
entä jos sittenkin ja ei vieläkään
ole aikaa.
Selite:
herkkä on kosketus ikuinen..
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
