Epävarmuus

Runoilija Njenna

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 14.4.2017
Viimeksi paikalla: 29.10.2019 20:36

Asuinpaikka: Kemi
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
8.11.1990

 
Joka päiväinen taistelu itseni kanssa
on käynnissä jälleen.

Katselen ihmisien kuvia,
kuinka he ovat kauniita
ja heillä on täydelliset kropat.

Katson itseäni peilistä
Ja näen vain epävarman naisen.
Joka on kateellinen toisille naisille.

Kateus ei todellakaan pue minua.
Oloni on entistä rumempi.

Haluaisin kovasti nähdä peilistä
kauniin nuoren, hyvä kroppaisen naisen

Mutta näen vain virheitä ja ylimääräisiä kiloja.
 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Ajankohtainen aihe ja hyvin mielenkiintoista lukea siitä ajatuksella ja tunteella laadittuja kokemuksia. Kait se on populäärikulttuuri, joka vahvistaa näitä ulkonäköpaineita. Itse olen muokannut kropastani veistoksen, mutta ei se ole itsessään tuonut minkäänlaista tyydystystä. Tietenkin se poistaa vähäisemmätkin epävarmuudet asian suhteen, mutta eipä se juuri itsetunnon päälle kohdallani ottanut edes +30 kiloa sitten. Tässä asiassa mielestäni tärkeintä pitäisikin olla elämäntapakysymys. Kateus on myrkkyä ja nakertaa aina jotain sisältä.
Mie olen koko ikäni ollut epävarma omasta ulkonäöstä. Välillä on kyllä ihan hyviäkin päiviä, toisinaan taas vihaan koko peiliin katsomista =D Kateus on kyllä melkoinen kirosana ja pitäisi opetella vain olemaan sujut itsensä kanssa, mutta se on hitokseen vaikea jos ei kuulu mihinkään "laatikoituun" ryhmään. :)
Tuohon itsensä "laatikoitujen" ryhmien ulkopuolelle kokemiseen pystyn kyllä samaistumaan, kuten myös sen helposti motivoimaan kateuteen. Itse olen elänyt jalat eri maailmoissa, enkä koskaan ole tuntenut kuuluvani joukkoon toisaalla pervojen ja narkkarien kanssa, ja toisaalla professorien ja muiden tiedemiesten, vaikka minut on aina otettu avosylin vastaan, minne ikinä olen mennytkin. Vaikka kuinka hyvin pystyy sopeutumaan ja adaptoitumaan seuraan, niin käsitys erilaisuudesta on kuitenkin aina läsnä ja tietyllä tavalla kalvaa mieltä. Itsetunnon vahvistuminen poistaa kaiken kateuden, mutta tunne yksinäisyydestä seurassakin jää.
Jep. Itsetunto mulla onkin kasvanut todella paljon, kiitos mieheni. Mutta silti aika ajoin tuntuu että pitäisi olla tietynlainen. Pitäisi olla laiha,omistaa suuret rinnat ja hyvän perseen. pitäisi jaksaa meikata joka päivä ja pestä hiukset miljoonalla eri pesuaineella ja hoitaa kasvoja kokoajan kaiken maailman rasvoilla. Pitäisi kulkea siisteissä vaateissa aina ja hiukset olla aina harjattuna ja tyvikasvu ei saisi näkyä. 
Jätkyttävän paljon asioita mitä muka pitäisi tehdä, sitten ihmiset arvostelee jos joku on tuumaakaan erinlainen tai tekee asioita eritavalla. Kun ei ymmäretä aina sitä että kaikki ei mahdu samoihin muotteihin tai kaikilla ei kiinnosta samat asiat. 
Niinpä, kannattaa ihan yleisesti ottaenkin panostaa itsetutkiskeluun ja kysyä mikä Sinulle on oikeasti merkityksellistä ja arvokasta. Noissa on kuitenkin kyse hyvin pinnallisista asioista. Omasta mielestäni muiden mielipiteistä välittäminen, siinä missä se ei koske omien tekojen välitöntä vaikutusta toisiin, on vain ja ainoastaan rasite. Vaikeaa täysin välinpitämätön suhtautuminen tässä asiassa tietenkin on, mutta se on kuitenkin asia, jota itsekin kysyn itseltäni aika ajoin edelleen. Sinulla on ilmeisesti mies, joka oikeasti arvostaa sinua ja sinulla on runous. Vähintään 99,9:llä prosentilla maailman ihmisistä on syy olla kateellisia sinulle. 
Jep :) Mie en itse välitä olla pinnallinen, toki joskus saatan meikata ihan huvikseni. Mutta teenkin sen itseni takia, en muiden :) Joskus onnistuu olla välittämättä ihmisten ilkeilystä, mutta toisinaan ne ilkeilyt menee hyvin ihon alle. Tärkeintä on ettei itse alistu samalle tasolle niiden ihmisten kanssa, vaan antaa niiden purkaa pahaa oloaan jos se on kerta niin tarpeelista :) 
Ja kyllä, mulla on mies joka todella arvotaa minua asiassa ku asiassa, ja siitä olenkin hyvin onnellinen :) 
Niinpä, ilkeily tulee yleensä jostain heikosta kohdasta ilkeilijän omassa itsetunnossa. Hyvä mies varmasti tasapainottaa tuntemuksia ja kasvattaa itsetuntoa. Hyvää kevättalven jatkoa sinulle!
Auttaisikohan jos koittaisi tehdä sillä ajalla jotain hauskempaa, olla katselematta kuvia ja peilistä vilkaisisi vain sen verran ettei ole hammastahnaa poskessa, vaikka ei sekään olisi maailman pahin juttu.
Harvemmin mie peiliin vilkuilenkaan. Kateus on vaan melkoinen kirosana. :)
Kaunis nainen tuossa runossasihan on avain,
peilikuva, se vaan ole ei se oikea kuva.
Hienoa käsittelyä arasta aiheesta.
Kiitos!
 

Käyttäjän kaikki runot