Oman onnensa seppä istuu
elämänsä raunioilla
hakkuu kädessään ja
sydän rakoilla
Syyttää kehnoa säätä
kehnoa vuotta ja
kehnoa arpaonnea
Syyttää vaikka itse
hyppäsi jyrkänteeltä ilman
laskuvarjoa tai kiinniottajaa
lähti jäätä pitkin ja hoki;
kyllä se elämä kantaa
ja lastasi lisää
Onnensa hukanneena
ei halua lähteä kulkemaan takaisin
ei halua löytää jälkiä jotka
astuvat harhaan ja
liian hauraalle jäälle
Pitäisi vain palata
olla se joka ymmärtää että
jokaisessa tienristeyksessä on
oman jalan jälki
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Aivan loistavia kielikuvia,aivan loistavasti runoksi puettuna. Erittäin hieno!
Mielenkiintoinen runo, hienoja vertauksia!
Ajatuksia herättävää viisautta on runossasi