Olin kasvanut olemaan torso;
ei liikaa ajatuksia,
ei mahdollisuutta viisauteni vietellä
tie oli selvä ja suunta
minun tarvitsi vain liikuttaa jalkojani
Hetki oli surullinen kun hyvästelin itseni
ihmisen joka luulin olevani mitään ymmärtämättä
tuntui että puutkin kumartuivat hipaisemaan olkapäätä surullisina:
hyvästi sitten
ja onnea.
Seuraava aikakausi on tumma
minä harhailin ja Jumala pysyi
seisoi kuin tammi ja tuijotti syvyyksistä;
tulen kyllä vastaan, jos kutsut
mutta minä en löytänyt yhtäkään sanaa.
Sen jälkeen tuli vielä mustempi yö
sanat sinkoilivat sydämessä kuin sotanuolet
repivät ja huusivat; mene ja tee kaikki kansat
heti, nyt
minä tunsin loppuvani ennen kuin pääsin alkuun
ja minun jalkani eivät sopineet mihinkään
Tänään se on laskeutunut kuin taivaanvalkeat valokyyneleet
ihana rauha ja tietoisuus; kun päästän irti,
löydän enemmän
ja kun löydän enemmän, minun sieluni loistaa kirkkaammin kuin
katulyhteet
olen perillä juuri tässä
eteenpäin on keveämpi mennä kuin ikinä ennen.
Selite:
Tämä runon piti syntyä juuri tänään. :)
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Oh,hoh... laittoipahan jälleen sellaista textiä, että oksatpois! Aivan huikaiseva runo jälleen!
Hieno runo. Minulla on täkänä, jossa kolme elämänlankaa kurottaa taivaisiin. Sen vanha nimi on Golgata...