Ajan kohti joen rantaa
Joki nimeltään on Vantaa
Taakkaani jaksa en enää kantaa
Se voisi lepopaikan antaa
Tuttuja ei tiellä vastaan tuu
Surullisena taivaalta katsoo kuu
Veteen heijastuu yksinäinen puu
Tässä hetkessä mutruun painuu suu
En halua enää lisää surua
Kaipaisin vain pientä rakkauden murua
Kanssasi tahtoisin kulkea pitkin kurua
Nyt aatokset on vain pientä purua
On allani nyt vain virttynyt tuoli
Sinusta sisällä kauhea huoli
En usko että rakkautemme kuoli
Vaikka meidät tuli pois nuoli
Sydämeni sinulta rakkautta huusi
Ehkä tilaisuus meille tulee myös uusi
En välitä vaikka vuosia kuluisi kuusi
Sitä mietin rannalla tuolla
En taidakkaan haluta kuolla
Ehkä mahdollisuus on vielä huuliasi nuolla
Selite:
Tämmönen pätkähti yht'äkkii päähän
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
