Tuuli riepottelee
vaatteitani,
sade kastelee
ihoni;
Syysmyrskyssä
ajatukseni palaavat
taas menneeseen,
kiduttavaan hetkeen
jossa minä yksin
kärsin meidän yhteisen
menetyksen.
Minulla on kylmä.
Selite:
Miksi ei voi vain unohtaa, miksi vieläkin sattuu yhtä lujaa kuin silloinkin?<br /> <br />Ja minä kun tahtoisin vain jatkaa elämääni tuntien sen lämmön, jonka tunsin pienen hetken toukokuussa.<br /> <br />Ikävä kahta rakkainta; niin sitä elämää suurempaa rakkautta,<br /> kuin sitä, joka yksin olisi auttanut kulkemaan läpi rankkasateidenkin.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Todella hieno, tunteellinen ja koskettava
Huh, meni kyllä kylmät väreet kun sain luettua tän loppuun. Toi toinen kappale on ajatuksena niin kipeä että mahdan vain kuvitella miltä tuntuu oikeasti tuntea se. Sitten tuo "Minulla on kylmä." lopetti tän mahtavasti ja jätti jälkeensä vain täydellisen hiljaisuuden, sanattomuuden. Ei muuta. Upeaa.
Voimakasta tunnetta.
Alkuun runo oli vähän turhan pelkistetty, ei mitenkään pysäyttävä tahi erikoinen. Tuo viimeinen säe "Minulla on kylmä." kruunasi kuitenkin koko runon, tiivisti tähän kaiken sen tunteen ja pullautti sen ulos niin hienosti, että runo jää taatusti mieleen.
itse teksti on loistava. lopun punateksti, ehkä vieläkin loistavampi. niin täynnä tunnetta ja tavallaan epätoivoa.
Kaipaus ottaa aikansa ja loppuu kun on aika loppua
minä tiedän ...on vaikea unohtaa...*halaa*..
Upeaa! Surullinen ja punainen teksti lisää tunnettasi. Hienosti kirjoitat. :)
minä tiedän mistä puhut
kylmää ulkona ja sisällä
Runosi herättää monia arvailuja, kenet menetit ja miten. Punainen teksti lisää uusia näkökulmia. Suuren surun olet kokenut ja siksi vielä palelet niin kovin. Toivon, että löydät hänet, joka voi viedä sinut turvaan lämpimään, syliinsä.