Ilta on vaientanut
viimeisenkin tuulahduksen
Tästä päivästä
on jäljellä enää
punainen kajastus
pilvien lomasta
Viileyden piirtäessä
valkeita juovia iholleni
kaipaus tiivistyy jälleen
lämmittäen sydäntäni
tarkoituksettoman paljon
-Kaunista,
satuttavan kaunista -
Minun elämää ikävää
Selite:
Lenkillä rannalla, missä oli vain ja ainoastaan hiljaista. Vielä kun olisi saanut olla tuolla tärkeimmän kanssa. Nauttia siitä, että toinen on vierellä arjessa, vaikkei jaksaisi sanoa sanaakaan. *kaipaa*
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tää on niin tuttua,tuolla jokirannassa joka ainoa ilta.*elämää ikävä*
En osaa muuta kirjoittaa tästä runostasi, kuin että kaunis osaa olla. (:
koskettavan kaunista...
niin kaunista... ei voi muuta sanoa tältä mykistykseltä :)