Askeleesi ei enää kantanut
se oli kuin polku yli keväisten jäitten
Sinä häivyit pois
olit kuin usva yllä kesäisten vetten
Minä jäin jäljelle
kuin havu keskelle syksyn koivujen
Unohdukseen peitymme
kuin jänö alle talven kinosten
se oli kuin polku yli keväisten jäitten
Sinä häivyit pois
olit kuin usva yllä kesäisten vetten
Minä jäin jäljelle
kuin havu keskelle syksyn koivujen
Unohdukseen peitymme
kuin jänö alle talven kinosten
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Pyrin yleensä jättämään analysoinnin muille, mutta tämä herätti jotain: Näkökulman ja painopisteen liukuminen itsestä ja nykyhetkestä vuodenkierron myötä ulospäin ja unohdukseen...
Juu en tosiaan tahdo enempää pilata kaunista teostasi. Kiitos tästä. Tykkään.