Sinä tanssitit minua,
vaikka musiikki jo vaimeni,
ja kuiskasit minulle
Ei ääretön avaruus ole hiljainen,
vaan taivaankansi säkenöi säveliä.
Kuullakin on oma serenadinsa,
ja tähdet tahdittavat askeleet niille,
jotka pysähtyvät kuuntelemaan
-sydämellään.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tämä on todella upea runo, alusta loppuun saakka aivan mielettömän kaunis kokonaisuus. *sanat häviää*. Suosikkeihin menee alta aikayksikön.
Huh,
mikä tunnelma tässä runossa onkaan!
Taivaallinen teos, jonka syvyys ja herkkyys hipovat avaruudellisia mittoja...upeaa, kertakaikkiaan.
[Kiitos ystäväiseni ihanasta kommentistasi <3]
Kauniin ihana, sanani eivät riitä...
hengästyttävä!
Kaunista, --Vain sydämeellään voi kuulla,--senhän me jo tiedämmekin ;))
kaunistakin kauniimpaa tunnelmointia hienossa runossasi!
Suosikkeihin menee :)