Vaikka niin kovasti tahdon
eivät juureni tavoita
sitä elämänvedenvirtaa
josta imisin elämänvoimani.
Vaikka kaikkeni yritän
sivusta seuraan
kuinka päivien pirta pystyttää kulisseja
kodille korviketta, pihakoivulle vastiketta.
Vaikken milloinkaan lakkaa toivomasta
ei näissä lavasteissa
pihapuu verso
eikä takan valkea lämmitä
Olen elämääni eksynyt kiertolainen;
kulkurisielu vailla sydämen pesää
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| Betty Boop | Juuriltaan revitty | 11.3.2007 | 15 | Runo |
| Betty Boop | Kevätkultaa | 5.6.2006 | 5 | Runo |
| Betty Boop | Naisen oikeus, osa 3 | 27.2.2006 | 8 | Runo |
| Betty Boop | Kuutamosonaatti | 24.2.2006 | 5 | Runo |
| Betty Boop | Naisen suhteutettu teoria | 21.1.2006 | 0 | Runo |
| Betty Boop | Kaukana kotoa | 2.11.2005 | 15 | Runo |
| Betty Boop | LauantaiAction | 1.10.2005 | 3 | Runo |
| Betty Boop | Vaiennut Satakieli | 27.9.2005 | 19 | Runo |
| Betty Boop | Naisen oikeus (osa 2) | 11.9.2005 | 14 | Runo |
| Betty Boop | Hemofilia | 4.9.2005 | 13 | Runo |
Kommentit
Tämä on surumielinen mutta kaunis runo. Tulee mieleen nyky-aika, kun ihmiset joutuvat lähtemään työn perässä muualle, Ja kotiseuduille jää sukulaiset ja muu tarpeellinen turvaverkko.
Kipeän kaunis runo!
vahva runo muulta tänne jonnekkin joutuneen juurien kaipuusta.
Harvat runot täällä alkavat kursivoinnilla, tää kyllä kolahti ja toimii tosi hyvin runon kokonaisuus, jotenkin aito
Voi, mitä kipua...taitavasti kirjoitettua, vahvaa...
Surumielinen on kaunis runosi...kaihoisa, kipuileva kuin kohti ojentuvat pyytävät kädet.
Toisinaan on elämässä aikoja, jolloin tuntee itsensä kaiken hyvän keskelläkin elämän kerjäläiseksi, rakkauden ryysyläiseksi.
Todella kaunis on runosi, kipuineen kaikkineen.
upea elämän makuinen teksti..todella koskettava
..aidoimman elämän valossa kasvaa korkeimmalle kurottavat lehvät, syvimmälle ulottuvat juuret - pesänsä löytävän verson...
Taidokasta, hienoa runoutta. Monipuolinen, saa lukijan eläytymään täysillä.
Vahva ja vaikuttava runo. Monia upeita kielikuvia.
Kyllä on upea runo tämä
Haikea, herkkä runo
Vahvuutta ja voimakkuutta on runossasi.
Kursivointi sopii tähän runoon oikein hyvin:)
herkkää haikeansuloista runoutta sinulta, jokainen sana koskettaa, sieluun saakka
Hyvin ja tunteikkaasti osaat kuvata kodittoman kaipuun. Tätä lukiessa tuntuu kuin kuin omatkin juureni itkisivät verta. Läksin lapsuuskodistani v.1964 ja siitä lähtien olen etsinyt sijaani tästä maailmasta enkä ole löytänyt, mutta uskon että vielä se löytyy.
Löytääköhän ihminen koskaan kotiaan, onkohan pesää tässä maailmassa...
Hetken voi tuntea iloa, päivän matkan hyvää mieltä, sitten on kuivunut maa sateettoman taivaan alla.
Kulkurisielurunosi puhuu karua sanomaa elämästä...