kivensiruna
putosin tuvan portaiden raosta
hämärän piiloon
voikukan hahtuvana
lensin tuulen vietävänä
kauas kauas pois
vesipisarana
joen mukana virtasin
keskelle merta
ei piiloa ettet minua löytäisi
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tulee mieleen "piilosilla leikkiminen".
Hieno runonen. :)
Ajatuksissa, muistoissa mukana, minne ikinä joudut.Kumman onni?
Joo, kyllä mie sinut etsin, vaikka kiven kolosta.
Tämä on hieno. Olen lukenut tämän ennenkin ja tykästyin... Olen kokenut tämän - tosin ehkä ajatuksen tasolla - liian usein, liian kauan.