torppa komia, ei suolla vetelällä pystyssä pysy
eikä avioliitto kuralle vietä, neuvoa tarpehees’ kysy
riitaa tuloo rahasta, pakkasen puolel’ elo vaik käy
välil’ kyllä valokin, eiköhän majaanne saakka näy
laskupino tasainen, velat hartioiss’ raskaina painaa
yhteen ny määtte, muistakaa hetki toisen kans’ on lainaa
turhat narinat, akkain kotkotukset, voip unhohon vaipuu
paremmin ukon helläs’ sylis, akkain miel’ myötään taipuu
lapsia ko tupaan saatta, niistä murehetta voip’ piisata
välil’ hermot kiriäl, kuka naapureist’ vois ne liisata
yhteist köyttä vaa vetäkää, molemmat komentaa taik’ paijaa
sillo pihahan ei tarvita, palokuntaa, eikä mustaamaijaa
kirkon ovel’ viel itteltäs rohkiasti vaa mielessäs’ kysy
naama sama aina aamupöyräs’ eiköhän ikuisest’ ny pysy
jaksakko sä sitä varmana, myötä- ja vastamäkeen
kristallipallol’ ko avioliiton kulkua, kukkaa ei pysty näkeen
rakkaus, siitä ko huolehitte, riittää lemmiskelyn aikaa
itkut tullee kysymäti, välil’ antakaa narun, laulun raikaa
kunnioitus, uskollisuus, kysyy lujast’ miehen työtä
välil’ ko meinaa kiristää hermoja, sekä nälkävyötä
anteeks ko pyytelette, eip’ hampaan kolloon likaa jää
elämäs’ rakkaus pysyy, raha tyyppiä ei oo pesivää
ohjeita näit nouratatte, annatte virran mennessänsä vierä
välil tekee nii ihanaa, välil ei toista silmissänsä sierä
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
