sinä jätit syvän hiljaisuuden
mariaanien haudan, johon vajoan
tässä minä yritän eteenpäin
tähyän taivaanrantaan
varjosi uhkaavista liepeistä huolimatta
täytän elämääni elämällä
hautaan muistoasi aina vaan yhä syvemmälle
niin syvälle ettet koskaan enää pääsisi sydäntäni koskettamaan
riuhdon itseni kahleistasi
kuin vauhkoontunut hevonen
ethän saavu enää uniini
et ole enää tervetullut
uneni kuuluvat nyt muille...
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi