Kirsikankukka

Runoilija Kauris

mies
Julkaistu:
78
Liittynyt: 14.11.2003
Viimeksi paikalla: 3.12.2023 11:35

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-


Runoissa voi unelmoida
Runoissa voi liioitella
Runoissa voi valehdella
Runoissa voi puhua totta
Parhaissa runoissa on sydän mukana


Pekka nukkui pois 5.12.2023 

Päätepysäkki

Surkaa minua hetki mutta sitten muistakaa minut sellaisena kuin olin.
Ja puhukaa minusta niin kuin puhuitte silloin ennen.
Puhukaa minusta ja käyttäkää nimeäni usein.
Niin minä elän eikä varjoni koskaan haalistu.
Pekan oma runo.


 

Missä sinä olet, Kirsikankukka?
Sama yksinäisyys nostaa päätään
metsän reunassa, missä puiden varjot alkavat,
merenrannassa ja tiellä, jota pitkin taivallan.

Milloin sinä tulet, Kirsikankukka?
Ei aikaa voi mitata tunneilla tai päivillä,
vaan niillä hetkillä, jolloin odotan, että tulet
odottamatta, hiljaa kuin auringonnousu.

Siinä sinä hymyilet, Kirsikankukka!
Katsot minua hentona ja kauniina,
valmiina valloittamaan koko maailman.
Juuri sellaisena sinut muistin sateisina öinä.

Taasko sinä katosit, Kirsikankukka?
Nojasit tuuleen ja annoit sen kantaa
korkealle, kauas, ylemmäksi kuin yksikään ajatus.
Ajatus, hiljainen laulu ja sydämeni kaipuu.

cc
Kategoria: 
 

Kommentit

Herkkää ja hieman melankolista, kuin katoava rakkaus katseen tavoittamattomiin. Kaiken kauneuden yli jää soimaan runon viimeinen osio!

Rakkausrunoutta parhaimmillaan - ajaton.

Voi, kuinka sulostuttavan kaunis ja koskettava runonen.

Tämä runo on kaunis, koskettaa syvältä. Kyynelin.

Ihana, herkkä ja kaunis runo...

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot