Astuessani vieraalle maalle
suurien tuulien henki lävitseni kulki
värisyttäen.
Polku allani kuiski ikivanhoja loitsujaan
totuuksia
niitä kuulevalle.
Kolme aikaa on kulunut
kun kohtasin vertaiseni.
Syntyi hänestä sointu minun sieluuni,
Kaiku minun askelilleni.
Suurien mäntyjen taipuessa portiksi,
katajien kauniin laulun muuntuessa muurikseni,
tehtiin minusta Metsälinnan valtiatar.
Lakkasi kiehumasta sudenvereni,
loppui levoton vaellus
Näin minut kesytettiin
vapaaksi.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaksi viimeistä riviä herättää lukemaan runon uudelleen ja uudelleen. Kursivoitu viimeinen sana on erityisen tehokas ja nuo runon mystiset kaiut jäävät mieleen tekemään taikojaan. Lumoava loitsu :)
Tämän runon laidalla voisi ulvoa, upea.
Nyt jysähti. Tämä on upea runo Sisäisen Rauhan olotilasta
Hieno.
Taidokkain runokuvin luot tässä kertakaikkisen tenhoavaa tunnelmaa. Voin aivan kuvitella. miltä näyttäisi esimerkiksi tuo: "Suurien mäntyjen taipuessa portiksi,". Ihanaa! :)
jotenkin tuli Sudenmorsian mieleen vahvasti. Hieno runo!
Lumoavaa, satumaisen kaunis on runosi~