Tiedän millaista on olla yksin ”kodissa”, Se ainoana seuralaisenaan. Se puhuu minulle. Voin yrittää Hukuttaa Sen äänen musiikkiin. Voin kääntää katseeni ruudulle, jotten näkisi Sitä. Voin juoda itseni tajuttomaksi, jotten tuntisi kuinka se asettuu viereeni nukkumaan. Mutta mitä tahansa teen Se ei ole koskaan kaukana, Se häilyy näkökenttäni rajoilla, Sen kuiskaus kuuluu läpi musiikin ja joka yö Se makaa viereisellä tyynyllä katsoen minua suoraan silmiin. Se hymyilee ja kertoo olevansa aina kanssani.
Tiedän millaista on olla yksin väkijoukossa. Kävelen ohi tuhansien kasvojen, katsoen niihin, niitten taakse, enkä löydä pienintäkään vihjausta että Niihin voisi samaistua. Ne eivät näytä siltä,että haluaisivat kuunnella. Tuntuu kuin kävelisin läpi elokuvan, ohi roolihahmojen joilla on käsikirjoitettu taustatarina. Tuntuu etteivät Ne ole todellisia, tai parempina päivinä etten minä ole.
”People are strange when you're a stranger
Faces look ugly when you're alone
Women seem wicked when you're unwanted
Streets are uneven, when you're down”
The Doors
Tiedän millaista on olla kavereiden ympäröimänä, ja olla totaalisen yksin. Katson Heitä ja punnitsen mielessäni onko kotona odottava yksinäisyys pahempi vai parempi, kuin pöydässä istuva. Välillä yritän puhua Heille, vastaukseksi saan alentuvan mutta kohteliaan kommentin, joka on keksustelun ja kuuntelun karikatyyri. He suhtautuvat minuun kuin lapseen, joka yrittää osallistua aikuisten keskusteluun. Kyllästyn ja osallistun mukaan ainolla tavalla jolla osaan soluttautua Heidän maailmaansa, vedän ylleni narrin asun, mutta se asu on käynyt jo pieneksi, joten sen läpi vuotaa päivä päivältä enemmän inhoa, vihaa ja minuuttani.
”All alone in a crowded room
He tries to force a smile
The smile it beamed or so it seemed
But never reached the eyes, disguise
Masquerading as the funny man do they despise
The false smile maketh of the man
Glass empty or half full
Try to make some sense or sorrows drown
All looks well on the outside
Underneath the solemn truth
There’s something that inside has died
Tomorrow comes tomorrow goes
But the cloud remains the same
Wonder why he’s feeling down
Tears of a clown
Maybe it’s all just for the best
Lay his weary head to rest
Was forever feeling drowned
Tears of a clown”
Iron Maiden
Mutta tiedän myös millaista on olla yksin moottoripyörän selässä. Tuntea itsensä Vapaaksi, irralliseksi, unohtaa hetkeksi Ne ja Heidät, kadota hetkeksi jonnekkin toiseen ulottuvuuteen jossa on vain minä, Pyörä ja Vapaus. Mutta se on vain hetkeksi. Aina pitää palata ”kotiin” jossa se odottaa Se. Suurin haaveni enään on kerätä rohkeus luopua ”kodista”, unohtaa Ne, hylätä Heidät ja ajaa. Ajaa aamusta iltaan, ajaa kauas, olla Vapaa niin kauan kunnes eräänä iltana sammutettuani Pyörän näen Sen jälleen viereisellä tyynyllä. Sitten olisi vain jäljellä vielä kerran nousta Pyörän selkään ja kadota Sen, Niiden ja Heidän maailmasta.
”So the old Rocker gets out his bike
To make a ton before he takes his leave.
Up on the A1 by Scotch Corner
Just like it used to be.
And as he flies --- tears in his eyes ---
His wind-whipped words echo the final take
And he hits the trunk road doing around 120
With no room left to brake.
And he was too old to Rock'n'Roll but he was too young to die.”
Jethro Tull
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit