ikävä

olin antanut itestäni liikaa
olin jo aika rikki
piti päästä omia siipiä testaa
vaikka ne ei ymmärtäny miksi

hetken hurmio, täydellisyys
hymyilin elämälle, ja se mulle
niin hyvältä tuntu rauhallisuus
ei ikuisesti kestäny se tunne

tyhjyys ja katumus
miks piti jättää kaikki
oisko tää silti kutsumus
ei oo suuri ymmärryksen anti

tehny tää ei onnellisemmaks
sen huomaan nyt
en voi vielä palaa takas
polku tää ei päättynyt