Ulapalla,
juopposaaren takana,
tunnistin ystävän.
Navakka koilistuuli,
neljätoista metriä sekunnissa.
Melkeinpä jopa myrskyä.
Ei kerro minulle salaisuuksia,
ohjaa vain eteenpäin.
Tuulta purjeisiin
hiiohoi!
Tunsin taas jotain.
Aallokko kohtasi kohmeiset varpaani.
Tunsin taas olevani.
Selite:
Kallaveden myllertävä kokemus. En uskaltanut kuitenkaan jäille. Runovuosi korkattu tällekkin vuodelle, toivottavasti olen vähän aktiivisempi.
Hyvää kevättä!
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
