oli pieni hiljainen hetki ja mietteliäät vihreät silmät kauniisti kaartuvat huulet kädet jotka heilauttivat taipuisat tummat upeat hiukset valumaan solisluulta valkean kaulan reunalle "ehkä hän toivoo jotain ehkä minä toivon samaa" aika menetti merkityksensä nykyisyys päivitti itseään hulluna ja energiat tanssivat tangoa keskenään
Selite:
hetkien onnellista kauneutta
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Oi, tää runo on bongattu jo aikaisemminkin. Mut nyt vasta jätän tänne sanoja sulle muistiksi. Miten nää sun runot elää kuule kun luen niitä. Niillä on sun äänikin. Ihanaa! :)
todellakin hetken kauneutta. mieletön! <3
Vihreä kuu luo runoosi outoa taikaa...
Runon tunnelma kiehtoo, Lumottu.
Tämä ristiriitaisuus on niin vahva että tuntuu kuin runo halkeaisi alun jälkeen. Vahva ensimmäinen säkeistö on ja pidän siitä, sen jälkeen odotin vahvempaa loppua mutta se kuivui, siihen tuli kontrastina synkkä loppu.
Kuinka pohjaton on menettää ja vielä ne vihreät silmät (olen huomannut kyllä että vihreät ne ovat aina aikaisemminkin olleet). Toffifeeta tarjoan. :)
Upeaa tunnetta ja kaunista kuvausta
Niin, kaunista hetkeä :)
Ja siitä saa nauttia lukijakin,
tuosta kuutamon hämyisestä
maisemasta. Runominän
herkkä kuvaus kauniin muusan
olemuksesta on ihastuttava.
Loppusäkeistö antaa upean
silauksen runolle, joka
on kuin onkin rakkausruno,
mieleenpainuvan kaunis.
Ihana energioiden tango, kaunis lepäävä vihreä kuu. Pidän tästä flowsta..
Merkityksellinen hetki
hurmaavassa seurassa.
Tässä on hienoa tunnelmaa, jännitystä joka ritisee, vau!
lämminhenkinen teksti, joka ottaa kyllä lukijankin tuohon syleilyyn mukaan.