Tutkiessa joskus itseäni
näen suuria puutteita.
Olemattomat saavutukseni
kertovat arkuudestani.
Koko pieni elämäni taas
- tahdon jotain parempaa.
Tavatessa ystäviäni
tiedän jonkun välittävän.
Sisaruksieni ansiosta
jaksan taas eteenpäin.
Unohtamatta vanhempiani
- heiltä opin sen hyvän.
Opiskellessa ymmärrän,
että on mahdollisuuksia.
Jopa omassa leipätyössäni
huomaan olevani tärkeä.
Mutta vapaa-aikani sitten
- olenpas kova tuhlaamaan.
Kotini tullessa puheeksi
tajuan huolimattomuuteni.
Maailmaa vähän nähtyäni
tunnen itseni pieneksi.
Luojallenikin juttelen
- kiitän silloin kaikesta.
Mutta sinun seurassasi
on elämälläni tarkoitus.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
ihana. pohdiskeleva teksti.
kaksi viimeistä riviä on ehk parasta...lähiaikoina, monesti olen ajatellut juuri noilla sanoilla.
tykkään runoistasi. ja paljon:)
Sai ainakin minut miettimään...
Todella hienoa sanoikispuentaa... :)
Mykistävää minuuden tutkiskelua! *kumartaa*
Todentuntuinen tilitys runoiljalta.
Jokainen lukija tunnistaa tästä
osia omasta elämästä.
Kiitos!
Ihan oon sanaton.. Tämä oon niin hieno ja todenmukainen. Upea!!
Jotenkin herkän aito minää pohdiskeleva runoa, oikeastaan tosi syvällinen ja hieno runo, poika!
Elämä on rohkeuden työmaa.
Niinhän se on että ihminen heijastaa itseään muiden kautta.. hyvä oivallus sinulla tässä.. vaikka niin arkisesti kirjoitatkin.
Mielenkiintoinen pohdinta.
Sivut