Syvän surun kulku

Mitä tämä on?
En tunnista tätä.
Tuska murtautui sisään ja otti kaiken
Otti kevään laulun
liekkien tanssin
Otti iltapäivän lämmön
Aamun hiljaisuuden

Nyt maa murtuu altani
köydet purkautuvat
Puut ovat lehdettömät
Taivas revennyt.


Olen kuin murrettu sulka
Jossa ei ole kauneutta jäljellä
Täällä ei ole enää mitään minulle,
kuljen ohuella jäällä
Olen varjojen huoneessa ja se on luhistumassa
Käännyn ja pyörin ympyrää
Olen luovuttamassa.

Maailmani on häilyvä
Järki on poissa
Maa on meri
Olen uppoamassa.

Missä olet nyt?
Missä on sinun kosketuksesi?
Missä on syy?
Vastaus?
Loppu?
Yritän saada varjoasi kiinni
kysymyksiä kiinni
Vetoan,
kysyn
Miksi?

Silti kun käännyn, sinä käännyt
Kun kurkotan sinäkin kurkotat
Ja polttavassa tulessa
odotat minua
Peitä kyyneleeni suudelmillasi
lohduta suruani
Koske minua hiljaisuudessa
Syleile minua lämmössä
Ja kun raivoni tulvii
Hukuta minut tappiooni
Teen oman paikkani tuhkaani
Ja sinä olet minun kanssani.