Pientä rakkauden teoriaa

Minä näin sinut
pieni, siivetön perhonen,
maailman surut jo nuorena kestäen
Niiden kanssa eläen ja niitä taakkana kantaen

Kuinka pienet on lapset
joille kasvaa siivet
kuinka rakkaat ovat muut pikkuiset
joiden sydämiltä nostetaan suuret kivet?

Pientä rakkauden teoriaa,
et siitä osaasi saa, et sitä mitä tarvitaan
väistääksesi suuret varjot suuren sydämen
piiloudut niihin nojaten
rakkautta peläten

Miten voisit ottaa jotain mitä et olisi saanutkaan
jotain mitä et tunnekaan
Mitä tietäisit että olisi olemassakaan
ilman että maailmasi murskataan?

Antaisin sen, silittäisin sinut uneen pieni perhonen
jos et  olisi jo nukahtanut koteloineen
piiloon, suojaan siimekseen
Missä sinut tuuditetaan uneen,

rauhalliseen rakkauteen